UUSIA ULOTTUVUUKSIA MAAILMAAN
NEW VIEWS TO THE WORLD

VIA HELINÄ RAUTAVAARA

Introkuva

Kylätalo Vietnamissa - Talon tarina
Story of a House

Ha Nhit ovat Vietnamin, Kiinan ja Laosin metsäisillä vuoristo- ja kukkkula-aluiella elävä etninen ryhmä, jonka elinkeinot ovat viime vuosina olleet murroksessa.

Helinä Rautavaaran museo toteutti vuosina 2017-2018 yhdessä Vietnamese Association of Folklorist-yhdistyksen sekä suomalaisen Vietnam-seuran kanssa Choan Thenin kylässä Pohjois-Vietnamissa kehitysyhteistyöhankkeen. Hankkeessa tuotettiin voimauttavan valokuvauksen menetelmin valokuvanäyttely, kunnostettiin kylätalo perinteisen arkkitehtuurin mukaisesti matkailu- ja majoituskäyttöön sekä tarjottiin kylän naisille koulutusta käsitöissä ja matkailu- ja majoituspalveluissa. Hankkeen tavoitteena oli parantaa naisten ja tyttöjen asemaa ja vaikutusmahdollisuuksia omassa yhteisössään.

Projektin kuluessa rakentui sekä talo, että suhde projektin vetäjien ja kylän naisten välillä. Kylätalo nousi hankkeessa merkittävään asemaan, jonka ympärille toiminta rakentui.

1_DSC_2003

"We had lunch with the women and the artisan team at the village chief's house, which made us more intimate. “

”Lounastimme naisten ja käsityöläisten kanssa kyläpäällikön kotona, mikä auttoi meitä tutustumaan paremmin.”
(Hankekoordinaattori, Hanoi)

2_DSC_1671

“The women who participated in the meeting allowed us to take photos, they were very hospitable and always busy with the housework.”

”Kokoukseen osaa ottaneet naiset suostuivat kuvattavaksi. He olivat hyvin vieraanvaraisia ja aina kiireisiä kotitöiden kanssa.”
(Hankekoordinaattori, Hanoi)

3_ANH 9

Kolme sukupolvea keräämässä villikasveja.

4_ANH 7

Vesipuhvelit ovat tärkeitä apulaisia peltotöissä ja arvokasta omaisuutta.

5_ANH 5

Tytöt pudistavat maissia.

6_IMG_ doi khan

“They also talked to me about their life and they are eager to have more income from the visitors to visit the village or do craft products. I know most of them can sew, creating head scarves. I made some suggestions on making brocade and cloth for small bags, handkerchiefs ... for tourists. “

“He kertoivat myös elämästään. Heitä kiinnostaa tulojen hankkiminen kylässä vierailevien turistien tai käsityötuotteiden avulla. Tiedän, että suurin osa heistä osaa ommella päähuiveja. Ehdotin kankaan ja kirjailujen tekemistä pieniä laukkuja ja nenäliinoja varten, turisteille.”
(Hankekoordinaattori, Hanoi)

Naiset solmivat perinteiseen asuun kuuluvan päähineen ”tekolettejä”. Naisten päähine kertoo heidän asemansa.

7_ANH 29

Kokoelma perinteisiä koristekuviomalleja Choan Thenin kylästä.

8_Ba khau_2159

Iäkkäät Ha Nhi -naiset pukeutuvat tummaan yksiväriseen pukuun. Nainen tekee käsityötä kotinsa oviaukossa.

“We plan to return to the village in September and take a picture of their life. I am expected to give them cotton clothe in the next trip so they can practice doing some souvenirs.

”Suunnitelmissamme on palata kylään syyskuussa ja kuvata heidän (naisten) elämäänsä. Minun pitäisi antaa heille puuvillakangasta seuraavalla vierailulla, jotta he voivat harjoitella matkamuistojen tekemistä.”
(Hankekoordinaattori, Hanoi)

9_ANH 21

Nainen on isoäiti, joka esittelee perinteistä kirjontatyötä. Hän on ainoa kylän asukkaista, joka hallitsee vielä tämän perinteisen mallin ja tekniikan.

10_ANH 16

Ha Nhi -naiset läheisen Y Tyn kylän torilla myymässä keräämiään tuotteita.

11_DSC_1874

Kyläläiset tekivät itse rakennukseen liittyviä laskelmia ja kylän miehiä palkattiin rakennustöihin. Miehet olivat innoissaan, sillä peseytymistilat rakennettiin sementistä (perinteiset talot on kaikki muurattu savesta), joten he oppivat myös uuden rakennustekniikan. Hankkeen onnistumisen kannalta olikin tärkeää, että rakentamisesta vastasivat kylän miehistä rekrytoitu joukko. Näin hankkeen hyödyt levisivät koko yhteisöön. Suihkurakennus on kylätalon takana erillisenä rakennuksena.

12_IMG_1335

Suihkurakennusta muurataan. Se on kylän ensimmäinen tiilirakennus, ja samalla opinpaikka kylän miehille.

13_DSC_1875

Suihkurakennus katontekovaiheessa.

14_ANH 10

Naiset kantoivat lattialaudat kylätalolle.

15_DSC_1840

Choan Thenin uusittu kylätalo on perinteisen arkkitehtuurin mukainen. Choan Thenin kylässä kaikki talot on rakennettu perinteisen arkkitehtuurin tapaan savesta ja oljesta. Talot ovat lämpimiä talvella ja viileitä kesällä. Perinteisesti katto on tehty ruohosta.

16_IMG_2344

Myös matkailukäyttöön suunniteltujen kulttuuripalveluiden sisällössä painotettiin elävää ja muuttuvaa kulttuuriperinnettä. Hankkeen vahvuudet olivat nimenomaan kulttuurisessa vaikuttavuudessa. Hanke haluttiin myös pitää suhteellisen pienimuotoisena, sillä Vietnamissakin on surullisia esimerkkejä siitä, miten turismi vaikuttaa kylien elämään. Koulutuksessa pohdittiin myös sitä, millaisia turisteja toivotaan kylään.

17_DSCF9010

Kylän miehet kokkasivat koulutuksessa olleille naisille lounaan.

18_tanssi

Naiset tanssivat perinteisiä tansseja kylän juhlissa.

19_nayttely

Naiset ihailevat kylätaloon esille laitettuja valokuvia. Taloon vedettiin korjauksen yhteydessä sähköt.
Valokuvanäyttelyn kautta naiset näyttäytyivät aktiivisina toimijoina, joka vaikeista olosuhteista huolimatta tekevät parhaansa elättääkseen perheensä ja itsensä. Kuvat olivat naisille merkityksellisiä ja he olivat ylpeitä lopputuloksesta. Erityisen tärkeää naisille oli se, että kuvat ovat edelleen esillä kylätalossa.

Näyttelyn lisäksi jokainen sai kuvan itsestään ja monille kuva oli ensimmäinen. Valokuvat ovat edelleen kylätalon seinällä ja naiset ovat ylpeitä siitä, että myös ulkopuoliset näkevät ne.

20_IMG_2730

Naiset ihailevat koulutuksesta saamiaan todistuksia ja ryhmäkuvia.

Koulutuksen järjestäminen nousi yhdeksi tärkeimmistä osioista. Kouluttajat saivat osallistujilta kiitosta ja koulutus oli räätälöity vastaamaan kylän naisten tarpeita.

21_ANH 30

Naiset kokoontuivat yhteiskuvaan kylätalon eteen koulutuksen viimeisenä päivänä.
Kylätalosta on tullut suosittu kokoontumispaikka, jota myös muiden kylien asukkaat ovat alkaneet käyttää. Talo on avoin kaikille kylän asukkaille. Hankkeen aikana luotiin säännöt kylätalon käytölle yhdessä kylässä jo olleen kylätoimikunnan kanssa. Säännöissä mm. todetaan, että kylätila on kaikkien käytettävissä ja jokainen on vastuussa rakennuksesta eikä sinne saa tehdä avotulta.

Kylätalon toiminnan jatko vaikuttaa suhteellisen lupaavalta kiitos olemassa olleen kylätoimikunnan. Hankkeen vietnamilainen yhteistyökumppani on luvannut auttaa ja tukea kyläyhdistystä rakennuksen ylläpitoon liittyen myös jatkossa.

”The house becomes the common roof, expressing the solidarity of people in the protection and use of the house for the right purpose. — The great benefit of the project is that it provides people with a common living space, giving people confidence in the leadership of the state, trust and effective programs of support and the projects.” ”I am very proud of the result of the project. If I could do the project again, I would do it the same way”. (Hankkeen vietnamilaisen yhteistyökumppanin pohdintaa)

Helinä Rautavaaran museo on Espoossa sijaitseva etnografinen museo. Lisätietoa museon sivuilla: www.helinamuseo.fi

VIA Helinä Rautavaara on Helinä Rautavaaran museon moniääninen museoverkkosivu, joka avaa uusia näkökulmia museon aineistoihin, ja toimii keskustelun herättäjänä.

VIA esittelee ajankohtaisia kulttuureihin ja niiden muutokseen liittyviä aiheita sekä kertoo ihmisistä liikkeessä globaalissa maailmassa.

UUSIA ULOTTUVUUKSIA MAAILMAAN
NEW VIEWS TO THE WORLD

CAPOEIRA

Capoeira on rituaalinen fyysinen peli, jossa on taistelulajin ja tanssin piirteitä. Laji on syntynyt Brasiliassa, ja se on yhdistelmäi afrikkalaisten orjien, Brasilian alkuperäisväestöjen sekä muiden marginalisoitujen ryhmien kulttuuriperimää. Capoeiran juuret ovat erityisesti Keski-Afrikan bantukulttuureissa. Kansantaiteen muotona ja urheilulajina se on kulkeutunut Brasiliasta kaikkialle maailmaan.

Kahden pelaajan “dialogiin” perustuvaa capoeiraa otellaan ringissä, jota kutsutaan rodaksi. Pelaaminen tapahtuu musiikin ja laulun säestyksellä. Roda muodostetaan niin, että soittajat ja osallistujat muodostavat yhdessä ympyrän. Rytmiä pelaajille eli capoeiristoille soitetaan berimbaulla. Berimbaun erilaisten rytmien kautta määrätään tanssin luonne. Muita capoeiran soittimia ovat pandeiro-tamburiini, atabaque-rumpu, agogô-lehmänkello sekä reco-reco, raspi.

Ottelun johtaja soittaa berimbauta ja laulaa, jolloin muut vastaavat lauluihin kuorona. Capoeiran laulujen sanoituksissa on opetuksia, käyttäytymissääntöjä ja elämänfilosofiaa.

Roda de capoeira on ollut vuodesta 2014 alkaen mukana UNESCO:n aineettoman kulttuuriperinnön listalla.

Nykyään kansainvälinen capoeira-yhteisö on jakautunut kahteen eri pääsuuntaukseen, afrikkalaista perintöä korostavaan capoeira angolaan ja urheiluksi identifioituvaan capoeira regionaliin.

HELINÄ RAUTAVAARAN AINEISTO

Helinä Rautavaara vietti pitkiä aikoja Brasiliassa vuosina 1963-1964 ja 1969-1971. Ensimmäisellä Brasilian matkallaan, joka kohdistui Rio de Janeiroon, Bahiaan ja Recifeen, hän joutui candomblé-rituaalien ja capoeiran lumoihin. Hän alkoi kerätä aineistoa afrobrasilialaisista uskonnoista väitöskirjaa varten syventyen erityisesti candomblén tutkimukseen, mutta kuvasi myös capoeiraa ja sambaa. Tutustuminen afrobrasilialaisiin uskontoihin herätti Helinä Rautavaarassa elämän mittaisen kiinnostuksen Afrikan ja Latinalaisen Amerikan välisiin kulttuuriyhteyksiin, ja hän oli kiinnostunut mustan tietoisuuden kohoamisesta Brasiliassa myös poliittisessa mielessä.

Helinä Rautavaara vietti aikaa paikallisten capoeira-ryhmien kanssa dokumentoiden taistelutanssia ja siihen liittyvää kulttuuria. Hänen kokoelmansa sisältää aineistoa capoeira-kouluista ja Brasilian katukarnevaaleista, joissa capoeiristat perinteisesti esiintyivät osana uskonnollisia tapahtumia.

Capoeiran historian ja kansainvälisen capoeira-yhteisön kannalta erityisen merkittävää on aineisto, joka koskee tunnettuja capoeira-mestrejä eli mestareita, jotka ovat vaikuttaneet capoeiran tyylien kehittymiseen ja leviämiseen aina Suomeen asti. Museon aineistoa on käyty läpi yhdessä nykypäivän capoeira-mestrejen kanssa, joiden mukaan erityisen kiinnostavaa on se, miten aineisto on peräisin ajalta ennen capoeiran järjestäytymistä lajina ja muuttumista koulumaisemmaksi.

BERIBAUM MERKITYS

Capoeiraa harjoitetaan sen oman erityisen musiikkinsa tahdissa, jonka rytmistä määräytyvät sen liikkeet. Berimbau-soitin on tunnusomainen capoeiralle.

“Jo kaukaa, ennen kuin kuulee äänen, voi nähdä taivasta vasten niiden korkeat jousenkaarisilhuetit, ja tietää että siellä on roda de capoeira. – – Hyvä berimbau on kasvanut kiinni soittajaansa, tai soittaja berimbauhun, aivan yhtä suurella rakkaudella kuin viulunsoittaja Stradivariukseensa.” -Helinä Rautavaara

Rautavaaran mukaan jo 1970-luvulla berimbauta myytiin tusinatavarana turisteille. Oikean mestarin kuitenkin tunnisti siitä, että hän teki itse oman soittimensa. Pari vuosikymmentä aikaisemmin oli berimbauta alettu koristella kirkkain värein, ja joillakin academioilla eli kouluilla oli omat tunnusvärinsä.

Museon kokoelmaan kuuluu mestre Waldemarin berimbau, jonka koristemaalauksessa näkyy tämän tapa käyttää Bahian värejä. Mestre Waldemar oli ensimmäinen, joka alkoi koristella valmistamiaan berimbau-soittimia ja myydä niitä Bahian Mercado Modelo -torilla. Hänestä tuli tunnettu soitinten valmistaja.

Berimbaun merkitys kasvoi entisestään 1800-luvun lopulla, jolloin alkoi koko valtakunnan laajuinen, uskonnollista alkuperää oleva vaino, joka kohdistui kaikkeen afrikkalaiseen kulttuuriperinteeseen, erikoisesti temppeleihin ja capoeiraan. Berimbauta saatettiin hätätilanteessa käyttää aseena tappelussa, ja sen rytmi kehittyi salakieleksi, jolla varoitettiin poliisin tulosta. Vielä nykyäänkin tunnetaan rytmi nimeltä toque de cavalaria, joka aikanaan varoitti kuulijoita lähestyvästä ratsiasta.

LAULUT PORTTINA HISTORIAAN

“Olin kotona pahaa-aavistamatta, kun poliisi tuli minua hakemaan ja vei minut putkaan asiasta johon olin syytön. Äidilläni oli kolme poikaa, joista minä oli kaikkein harmittomin. Läksin illansuussa ja palasin aamunkoitteessa. Capoeiran piirissä en koskaan erehtynyt liikkeissäni.” -Mestre Caicara laulaa tyypillisessä capoeiran alkuseremoniassa (Helinä Rautavaaran nauhoitus)

Capoeira on syntynyt 1500-luvun jälkipuoliskolla, orjien senzaloissa eli asuntoloiden pihoilla. Senzaloihin keräännytttiin iltaisin huvittelemaan ja tanssimaan. Sambapiirien vierelle syntyi toisenlaisia piirejä, joissa näennäisesti myös tanssittiin, mutta todellisuudessa alettiin opetella taistelutapaa, jonka avulla aseetonkin mies pystyi puolustautumaan.

Vuosisatojen varrella muotoutuneissa portugalinkielisissä lauluissa mainitaan paitsi katolisia pyhimyksiä ja afrikkalaisia orixá-jumaluuksia, myös caboclo-intiaanihenkiä. Lisäksi niissä kerrotaan historiasta ja urotöistä, kuten voitokkaasta Paraguayn sodasta, orjuuden lakkauttaneesta prinsessa Isabellasta, ja Brasilian ensimmäisestä keisarista, jolla oli kuuluisa capoeirista henkivartijanaan.

“Poikanen, kuulepa tarkkaan mitä sinulle sanon. Sen mitä minä teen leikiten, siihen sinä et pysty edes toden tullen. Capoeiran piirissä Pastinha on klassifioitu.” -Mestre Pastinha kilpalaulussaan (Helinä Rautavaaran nauhoitus)

Mestre Pastinha (Vicente Pastinha, 1889-1981) oli tunnettu ketteryytensä lisäksi aforismeistaan ja filosofiastaan, ja hän pyrki poistamaan capoeiralla aikanaan olleen negatiivisen leiman. Pastinhan edustama capoeira angolaksi nimetty suuntaus korostaa lajin afrikkalaista kulttuuriperintöä.

Mestre Pastinha ja hänen oppilaansa juhlivat Bahian itsenäisyyspäivää. Largo do Pelourinho 19. Heinäkuun 2. päivä 1963. Mestre Gigante istuu valkoisissa vaatteissa berimbaun soittajan vieressä. Kuva: Helinä Rautavaara. © Helinä Rautavaaran museon valokuvakokoelma.

Mestre Pastinha pelaa yleisön edessä. Salvador, Bahia, Brasilia. 1963-64. Kuva: Helinä Rautavaara © Helinä Rautavaaran museon kuvakokoelma

Mestre Caicara oppilaidensa kanssa. Festa da Conceiçao da Praia. Salvador, Bahia, Brasilia. Joulukuun 8. 1963. Kuva: Helinä Rautavaara (c) Helinä Rautavaaran museon kuvakokoelma

Capoeiraa kadulla Festa da Conceiçao da Praia -juhlan aikana. Salvador, Bahia, Brasilia. Joulukuun 8. 1963. Kuva: Helinä Rautavaara. (c) Helinä Rautavaaran museon valokuvakokoelma

“KUN PUHUTAAN CAPOEIRASTA, PUHUTAAN YHTEISÖSTÄ”

Capoeiran avulla voi oppia samalla Afrikasta, politiikasta ja yhteisöllisyydestä. Siitä, kuinka kokoonnutaan tekemään yhdessä hyviä asioita. Capoeira angola -yhteisössä mestreksi eli opettajaksi tuleminen merkitsee sitä, että on käynyt läpi eri tasoja capoeirassa. Ennen kuin voi tulla mestariksi, täytyy olla oppilas. Afrikkalaisen sananlaskun mukaan: Ei voi nousta puhumaan, jos ei osaa ensin istua ja kuunnella. Omaa mestreä on kuunneltava vuosia, ennen kuin voi nousta johtamaan ryhmää. -Mestre Cobra Mansa

Brasilialainen mestre Cobra Mansa (Cinézio Feliciano Peçanha) on kansainvälisesti tunnetuimpia perinteisen capoeira

angolan opettajia, ja oli keskeinen toimija tämän capoeiran tyylin elvyttämisessä 1980-luvulla. Hän on capoeira angola -tyylin tunnetuimpia jatkajia mestre Pastinhan ja mestre Moraesin jälkeen, sekä yksi kansainvälisen FICA-järjestön (Fundaçao Internacional de Capoeira de Angola) perustajista. Nykypäivänäkin capoeira angolan opetukseen sisältyvät afro-brasilialaiset perinteet ja elämänfilosofia.

Videolla mestre Cobra Mansa puhuu capoeiran kehityksestä vuosien varrella, omasta elämästään capoeiran parissa, sekä kommentoi Helinä Rautavaaran museon valokuvakokoelmaa Brasiliasta.

CAPOEIRA SUOMESSA

Capoeira yhdistää nykyään harrastajia eri puolilla maailmaa. Suomen capoeira-kenttä on verkostoitunut brasilialaisiin emoryhmiin ja sisarryhmiin eri mantereilla.

Suomeen capoeira tuli vuonna 1989, jolloin Claudio Lemos (mestre Samara) pyydettiin Amsterdamista pitämään kursseja Helsinkiin. Tuolla matkalla mestre Samara tapasi myös Helinä Rautavaaran. Hänen edustamansa koulu, Escola Senzala toimii edelleen Suomessa ja hän vierailee maassa vuosittain opettamassa. Helsingin Escola Senzala on osa Grupo Senzalaa, vuonna 1963 Rio de Janeirossa perustettua capoeiraryhmää, joka vaikuttaa maailmanlaajuisesti.

Suomessa toimivat myös capoeira angola -koulu FICA sekä Força Natural.

Lukemista:

Lähteet

Aula, Inkeri 2017: Translocality and Afro-Brazilian imaginaries in globalised capoeira. Suomen Antropologi vol. 42:1, spring 2017. https://journal.fi/suomenantropologi/article/view/59183/26227

Capoeira, Nestor 2005: Pieni capoeirakirja. Art House.

Röhrig Assunção, Matthias. 2005: Capoeira: History of the Afro-Brazilian Martial Art. Routledge.

Helinä Rautavaaran museolta:

Helinä Rautavaara – elämäkertaopas

https://issuu.com/rautavaarahelina/docs/elamakertaopas

Lahja ja velvoite – kuvia uskonnollisuudesta

http://www.helinamuseo.fi/brasilia/kuvakert/kuvakert_pohja/helina1.html

Helinä Rautavaaran museo on Espoossa sijaitseva etnografinen museo. Lisätietoa museon sivuilla: www.helinamuseo.fi

VIA Helinä Rautavaara on Helinä Rautavaaran museon moniääninen museoverkkosivu, joka avaa uusia näkökulmia museon aineistoihin, ja toimii keskustelun herättäjänä.

VIA esittelee ajankohtaisia kulttuureihin ja niiden muutokseen liittyviä aiheita sekä kertoo ihmisistä liikkeessä globaalissa maailmassa.

KYLÄTALO VIETNAMISSA-TALON TARINA

VIA HELINÄ RAUTAVAARA

CAPOEIRA

CAPOEIRA

Lukemista:

AFRICAN FASHION FESTIVAL HELSINKI