UUSIA ULOTTUVUUKSIA MAAILMAAN
NEW VIEWS TO THE WORLD

CAPOEIRA

Capoeira on rituaalinen fyysinen peli, jossa on taistelulajin ja tanssin piirteitä. Laji on syntynyt Brasiliassa, ja se on yhdistelmäi afrikkalaisten orjien, Brasilian alkuperäisväestöjen sekä muiden marginalisoitujen ryhmien kulttuuriperimää. Capoeiran juuret ovat erityisesti Keski-Afrikan bantukulttuureissa. Kansantaiteen muotona ja urheilulajina se on kulkeutunut Brasiliasta kaikkialle maailmaan.

Kahden pelaajan “dialogiin” perustuvaa capoeiraa otellaan ringissä, jota kutsutaan rodaksi. Pelaaminen tapahtuu musiikin ja laulun säestyksellä. Roda muodostetaan niin, että soittajat ja osallistujat muodostavat yhdessä ympyrän. Rytmiä pelaajille eli capoeiristoille soitetaan berimbaulla. Berimbaun erilaisten rytmien kautta määrätään tanssin luonne. Muita capoeiran soittimia ovat pandeiro-tamburiini, atabaque-rumpu, agogô-lehmänkello sekä reco-reco, raspi.

Ottelun johtaja soittaa berimbauta ja laulaa, jolloin muut vastaavat lauluihin kuorona. Capoeiran laulujen sanoituksissa on opetuksia, käyttäytymissääntöjä ja elämänfilosofiaa.

Roda de capoeira on ollut vuodesta  2014 alkaen mukana UNESCO:n aineettoman kulttuuriperinnön listalla.

Nykyään kansainvälinen capoeira-yhteisö on jakautunut kahteen eri pääsuuntaukseen, afrikkalaista perintöä korostavaan capoeira angolaan ja urheiluksi identifioituvaan capoeira regionaliin.

HELINÄ RAUTAVAARAN AINEISTO

Helinä Rautavaara vietti pitkiä aikoja Brasiliassa vuosina 1963-1964 ja 1969-1971. Ensimmäisellä Brasilian matkallaan, joka kohdistui Rio de Janeiroon, Bahiaan ja Recifeen, hän joutui candomblé-rituaalien ja capoeiran lumoihin. Hän alkoi kerätä aineistoa afrobrasilialaisista uskonnoista väitöskirjaa varten syventyen erityisesti candomblén tutkimukseen, mutta kuvasi myös capoeiraa ja sambaa. Tutustuminen afrobrasilialaisiin uskontoihin herätti Helinä Rautavaarassa elämän mittaisen kiinnostuksen Afrikan ja Latinalaisen Amerikan välisiin kulttuuriyhteyksiin, ja hän oli kiinnostunut mustan tietoisuuden kohoamisesta Brasiliassa myös poliittisessa mielessä.

Helinä Rautavaara vietti aikaa paikallisten capoeira-ryhmien kanssa dokumentoiden taistelutanssia ja siihen liittyvää kulttuuria. Hänen kokoelmansa sisältää aineistoa capoeira-kouluista ja Brasilian katukarnevaaleista, joissa capoeiristat perinteisesti esiintyivät osana uskonnollisia tapahtumia.

Capoeiran historian ja kansainvälisen capoeira-yhteisön kannalta erityisen merkittävää on aineisto, joka koskee tunnettuja capoeira-mestrejä eli mestareita, jotka ovat vaikuttaneet capoeiran tyylien kehittymiseen ja leviämiseen aina Suomeen asti. Museon aineistoa on käyty läpi yhdessä nykypäivän capoeira-mestrejen kanssa, joiden mukaan erityisen kiinnostavaa on se, miten aineisto on peräisin ajalta ennen capoeiran järjestäytymistä lajina ja muuttumista koulumaisemmaksi.

BERIBAUM MERKITYS

Capoeiraa harjoitetaan sen oman erityisen musiikkinsa tahdissa, jonka rytmistä määräytyvät sen liikkeet. Berimbau-soitin on tunnusomainen capoeiralle.

“Jo kaukaa, ennen kuin kuulee äänen, voi nähdä taivasta vasten niiden korkeat jousenkaarisilhuetit, ja tietää että siellä on roda de capoeira. – – Hyvä berimbau on kasvanut kiinni soittajaansa, tai soittaja berimbauhun, aivan yhtä suurella rakkaudella kuin viulunsoittaja Stradivariukseensa.” -Helinä Rautavaara

Rautavaaran mukaan jo 1970-luvulla berimbauta myytiin tusinatavarana turisteille. Oikean mestarin kuitenkin tunnisti siitä, että hän teki itse oman soittimensa. Pari vuosikymmentä aikaisemmin oli berimbauta alettu koristella kirkkain värein, ja joillakin academioilla eli kouluilla oli omat tunnusvärinsä.

Museon kokoelmaan kuuluu mestre Waldemarin berimbau, jonka koristemaalauksessa näkyy tämän tapa käyttää Bahian värejä. Mestre Waldemar oli ensimmäinen, joka alkoi koristella valmistamiaan berimbau-soittimia ja myydä niitä Bahian Mercado Modelo -torilla. Hänestä tuli tunnettu soitinten valmistaja.

Mestre Waldemar ja Helinä Rautavaara. Salvador, Bahia, Brasilia. 1971. © Helinä Rautavaaran museon valokuvakokoelma

Berimbaun merkitys kasvoi entisestään 1800-luvun lopulla, jolloin alkoi koko valtakunnan laajuinen, uskonnollista alkuperää oleva vaino, joka kohdistui kaikkeen afrikkalaiseen kulttuuriperinteeseen, erikoisesti temppeleihin ja capoeiraan. Berimbauta saatettiin hätätilanteessa käyttää aseena tappelussa, ja sen rytmi kehittyi salakieleksi, jolla varoitettiin poliisin tulosta. Vielä nykyäänkin tunnetaan rytmi nimeltä toque de cavalaria, joka aikanaan varoitti kuulijoita lähestyvästä ratsiasta.

LAULUT PORTTINA HISTORIAAN

“Olin kotona pahaa-aavistamatta, kun poliisi tuli minua hakemaan ja vei minut putkaan asiasta johon olin syytön. Äidilläni oli kolme poikaa, joista minä oli kaikkein harmittomin. Läksin illansuussa ja palasin aamunkoitteessa. Capoeiran piirissä en koskaan erehtynyt liikkeissäni.”  -Mestre Caicara laulaa tyypillisessä capoeiran alkuseremoniassa (Helinä Rautavaaran nauhoitus)

Capoeira on syntynyt 1500-luvun jälkipuoliskolla, orjien senzaloissa eli asuntoloiden pihoilla. Senzaloihin keräännytttiin iltaisin huvittelemaan ja tanssimaan. Sambapiirien vierelle syntyi toisenlaisia piirejä, joissa näennäisesti myös tanssittiin, mutta todellisuudessa alettiin opetella taistelutapaa, jonka avulla aseetonkin mies pystyi puolustautumaan.

Vuosisatojen varrella muotoutuneissa portugalinkielisissä lauluissa mainitaan paitsi katolisia pyhimyksiä ja afrikkalaisia orixá-jumaluuksia, myös caboclo-intiaanihenkiä. Lisäksi niissä kerrotaan historiasta ja urotöistä, kuten voitokkaasta Paraguayn sodasta, orjuuden lakkauttaneesta prinsessa Isabellasta, ja Brasilian ensimmäisestä keisarista, jolla oli kuuluisa capoeirista henkivartijanaan.

“Poikanen, kuulepa tarkkaan mitä sinulle sanon. Sen mitä minä teen leikiten, siihen sinä et pysty edes toden tullen. Capoeiran piirissä Pastinha on klassifioitu.” -Mestre Pastinha kilpalaulussaan (Helinä Rautavaaran nauhoitus)

Mestre Pastinha (Vicente Pastinha, 1889-1981) oli tunnettu ketteryytensä lisäksi aforismeistaan ja filosofiastaan, ja hän pyrki poistamaan capoeiralla aikanaan olleen negatiivisen leiman. Pastinhan edustama capoeira angolaksi nimetty suuntaus korostaa lajin afrikkalaista kulttuuriperintöä.

“KUN PUHUTAAN CAPOEIRASTA, PUHUTAAN YHTEISÖSTÄ”

Capoeiran avulla voi oppia samalla Afrikasta, politiikasta ja yhteisöllisyydestä. Siitä, kuinka kokoonnutaan tekemään yhdessä hyviä asioita. Capoeira angola -yhteisössä mestreksi eli opettajaksi tuleminen merkitsee sitä, että on käynyt läpi eri tasoja capoeirassa. Ennen kuin voi tulla mestariksi, täytyy olla oppilas. Afrikkalaisen sananlaskun mukaan: Ei voi nousta puhumaan, jos ei osaa ensin istua ja kuunnella. Omaa mestreä on kuunneltava vuosia, ennen kuin voi nousta johtamaan ryhmää. -Mestre Cobra Mansa

Brasilialainen mestre Cobra Mansa (Cinézio Feliciano Peçanha) on kansainvälisesti tunnetuimpia perinteisen capoeira

angolan opettajia, ja oli keskeinen toimija tämän capoeiran tyylin elvyttämisessä 1980-luvulla. Hän on capoeira angola -tyylin tunnetuimpia jatkajia mestre Pastinhan ja mestre Moraesin jälkeen, sekä yksi kansainvälisen FICA-järjestön (Fundaçao Internacional de Capoeira de Angola) perustajista. Nykypäivänäkin capoeira angolan opetukseen sisältyvät afro-brasilialaiset perinteet ja elämänfilosofia.

Videolla mestre Cobra Mansa puhuu capoeiran kehityksestä vuosien varrella, omasta elämästään capoeiran parissa, sekä kommentoi Helinä Rautavaaran museon valokuvakokoelmaa Brasiliasta.

CAPOEIRA SUOMESSA

Capoeira yhdistää nykyään harrastajia eri puolilla maailmaa. Suomen capoeira-kenttä on verkostoitunut brasilialaisiin emoryhmiin ja sisarryhmiin eri mantereilla.

Suomeen capoeira tuli vuonna 1989, jolloin Claudio Lemos (mestre Samara) pyydettiin Amsterdamista pitämään kursseja Helsinkiin. Tuolla matkalla mestre Samara tapasi myös Helinä Rautavaaran. Hänen edustamansa koulu, Escola Senzala toimii edelleen Suomessa ja hän vierailee maassa vuosittain opettamassa. Helsingin Escola Senzala on osa Grupo Senzalaa, vuonna 1963 Rio de Janeirossa perustettua capoeiraryhmää, joka vaikuttaa maailmanlaajuisesti.

Suomessa toimivat myös capoeira angola -koulu FICA sekä Força Natural.

SHARE THIS:

Share on facebook
Share on twitter
Share on linkedin
Share on whatsapp
Share on google
Share on tumblr

Lukemista:

Aula, Inkeri 2017: Translocality and Afro-Brazilian imaginaries in globalised capoeira. Suomen Antropologi vol. 42:1, spring 2017. https://journal.fi/suomenantropologi/article/view/59183/26227

Capoeira, Nestor 2005: Pieni capoeirakirja. Art House.

Röhrig Assunção, Matthias. 2005: Capoeira: History of the Afro-Brazilian Martial Art. Routledge.

Helinä Rautavaaran museolta:

Helinä Rautavaara – elämäkertaopas

https://issuu.com/rautavaarahelina/docs/elamakertaopas

Lahja ja velvoite – kuvia uskonnollisuudesta

http://www.helinamuseo.fi/brasilia/kuvakert/kuvakert_pohja/helina1.html

Helinä Rautavaaran museo on Espoossa sijaitseva etnografinen museo. Lisätietoa museon sivuilla: www.helinamuseo.fi

VIA Helinä Rautavaara on Helinä Rautavaaran museon moniääninen museoverkkosivu, joka avaa uusia näkökulmia museon aineistoihin, ja toimii keskustelun herättäjänä.

VIA esittelee ajankohtaisia kulttuureihin ja niiden muutokseen liittyviä aiheita sekä kertoo ihmisistä liikkeessä globaalissa maailmassa.